Puhekiellossa

Ei mennyt flunssa lepäämällä. Maanantaina lähdin silti töihin. Puhetyöläisenä ei voinut olla hiljaa, vaan koko päivä piti käyttää ääntä. Tiistaiaamuna mieheni oli lähtenyt minua ennen töihin. Valmistin suuren kupillisen teetä, luin aamutekstini ja hiljennyin  yksikseni päivään. Hiljennyin, ei ollut ketään, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia. Olo oli surkea, olin ihan selvästi vielä toipilas. Päivälle oli varattuna arviointikeskusteluja oppilaan ja vanhempien kanssa. 

Kun saavuin työpaikan pihaan ja yritin huikata huomenet, pelästyin todella. Suustani ei tullut kuin pihahdus. Oli  kamala olo. Vanhempi kera lapsen saapui keskusteluun  ja oppilas oli lievästi järkyttynyt, kun open suusta ei tullut muuta kuin kuiskauksia. Päivä saatiin menemään jotenkuten, mutta loppuviikko onkin sitten ehdotonta puhekieltoa. Olen aina luullut, että tämä olisi  kivaa, hiljaa kotona päiväkausia - mutta ei. On todella turhauttavaa istua kotona, kun koululla valmistaudutaan isoon juhlaan ja omassa luokassakin töitä olisi vaikka kuinka. Mutta minkäs teet.... nyt koetellaan kärsivällisyyttä.